Yhteisöllisyys ja vertaistuen vahvistaminen

Yhteisöön kuuluminen on merkittävä hyvinvointia edistävä tekijä. Yhteisöllisyyttä edistää kokemus ryhmiin kuulumisesta. Huolta ovat heränneet toistuvat havainnot siitä, että noin kolmannes opiskelijoista ei koe kuuluvansa mihinkään opiskeluun liittyvään ryhmään. Yksinäisyyden kokemukset ovat lisääntyneet ja yksinäisyydellä on monia opiskelukykyä ja hyvinvointia heikentäviä seurauksia. Yhteisöllisyyden edistäminen ja vertaistuen vahvistaminen ovatkin olleet keskeisiä toimenpiteitä, joilla opiskeluhyvinvointia on pyritty parantamaan. Erilaiset toimenpiteet ja käytänteet sijoittuvat proaktiivisten ja reaktiivisten käytänteiden jatkumolla. Näissä kriittisiä kysymyksiä ovat toiminnan strukturoinnin aste sekä ohjaajien rooli ja vaadittava osaaminen. Proaktiivisina toiminnan muotoina osallistumisen vapaaehtoisuus edellyttää aktiivisuutta ja aloitteellisuutta osallistuvilta opiskelijoilta. Voimavarojen ja oma-aloitteisuuden heikentyessä tarvitaan strukturoidumpia osallistumista tukevia toimintamalleja. Myös hyödynnettäessä vertaisohjaajia on erityisesti otettava huomioon ryhmien vetäjänä ja ohjaajana toimivien opiskelijoiden kouluttaminen mutta myös tuki ohjausprosessien aikana. Tietopankki sisältää materiaalia eri korkeakouluissa toteutetuista yhteisöllisyyden ja vertaistuen vahvistamisen käytänteistä.

Yhteisöllisyyteen on panostettu viime vuosina niin korkeakoulujen sisäisessä kehittämisessä kuin erilaisilla hankkeilla (esim. https://www.nyyti.fi/hankkeet/paattyneet-hankkeet/yhdessayhteisoksi/). Yhteisöllisyyteen liittyy opiskeluyhteisöön kuulumisen tunne, joka syntyy subjektiivisesta kokemuksesta opintojen merkityksellisyydestä ja samaistumisesta opiskelijayhteisöön (Opas yhteisöllisyyden edistämiseen). Siihen kuuluu kokemus hyväksytyksi ja arvostetuksi tulemisesta, tuen saamisesta ja emotionaalinen kuulumisen kokemus yksilön perustarpeina. Korkeakouluissa on tunnistettu yksinäisyyden ja yhteisöön kiinnittymättömyyden riskit oppimiselle ja opintojen etenemiselle. 

Yhteisöllisyys tukee myös opintoihin kiinnittymistä ja etenemistä. Opintoihin kiinnittymisen näkökulmasta olennaista on toisaalta opiskelijan omaehtoinen resurssien suuntaaminen opiskelun kannalta merkittäviin toimintoihin, mutta myös korkeakouluyhteisön toimintatavat ohjata opiskelijoiden osallistumista ja määrätietoista opintojen edistämistä (Kuh 2003; NSSE 2016). Yhteisöllisyyden tarkasteluun kuuluu myös osallisuus, joka voidaan nähdä opiskelijan aktiivisuutena oman oppimisprosessinsa edistämisessä ja opiskelijan toimijuutena erilaisissa suhteissa opiskeluympäristöissä. Kuulumisen tunteeseen (sense of belonging) liittyy myös kokemus mm. omista opiskelutaidoista ja siitä, että on osa opiskeluun liittyviä ryhmiä. Yhteisöön kiinnittyminen tukee parempia oppimistuloksia, sujuvampaa etenemistä opinnoissa sekä opiskeluhyvinvointia. Kiinnittyneet opiskelijat myös kokevat opiskeltavan alan henkilökohtaisesti merkityksellisemmäksi, ovat motivoituneita, osaavat hyödyntää parempia (syväsuuntautuneita) oppimisstrategioita ja nauttivat opiskelun älyllisistä haasteista. (Kahu 2013; Krause & Coates 2008; Korhonen & Toom 2017, Postareff, Mattsson, Lindblom-Ylänne & Hailikari 2017; Poutanen, Toom, Korhonen & Inkinen 2012). Yhteisöllisyyden edistäminen on siten perustava lähtökohta oppimiselle, opintojen edistymiselle sekä asiantuntijaksi kasvamiselle korkeakouluopintojen aikana.

”se sama asia opettajan sanomana ei läpäise kuulijaa samalla tavalla kun sen sanoo vertainen” KOHO-haastattelut 2022

Yhteisölliset tapahtumat ja vertaisryhmät ovat tyypillisimpiä keinoja yhteisöllisyyden edistämiseen. Vertaisryhmien hyödyntämisessä kiteytyy ajatus siitä, että opiskelija saa vertaistukea ja jakamista muilta samankaltaisessa tilanteessa olevilta opiskelukavereiltaan. Vertaisryhmässä kiteytyy kokemus yhdenvertaisuudesta (SunWolf 2008, 11). Jaettu vertaisuuden kokemus auttaa opiskeluun liittyvien elämäntilanteiden, haasteiden ja pohdintojen normalisoitumista (Penttinen ym. 2011). Vertaisryhmä voi siten toimia proaktiivisena voimavarana monien opintopolun prosessien tukemisessa. Kokemukselliseen vertaisuuteen liittyy myös vakuuttavuutta jaetun kokemuksen ja ymmärryksen vuoksi.

”Mutta kun nää vertaiset kertoo, miks kannattaa vaikka pitää taukoja, niin se vertaisnäkökulma on aika vahva opiskelijoitten suuntaan sen takia, että ehkä se viesti menee kuitenki paremmin sillon, kun sen lähettää joku, joka on kokenu sen saman asian tai saman ongelman.”  KOHO-haastattelut 2022

Ryhmäohjauskirjallisuudessa korostetaan paljon vertaisryhmien työskentelyn strukturointia ja tavoitteellisuutta sen vuoksi, että vertaistuen syntyminen voi olla myös sattumanvaraista. Vertaisryhmien hyödyntäminen nähdään tavoitteellisena pedagogiikkana, jossa edistetään kahdenlaisia prosesseja. Ensinnäkin sisällölliset jaetut intressit luovan pohjan osallistumismotivaatiolle. Tämä tarkoittaa sitä, että työskentelyn kohteena olevat sisällöt koetaan omia tarpeita palvelevaksi. Sisällöllinen työskentely on palkitsevaa ja siitä koetaan olevan hyötyä. Toiseksi itse vertaisryhmätyöskentely pohjautuu yhteistoimintaa ja osallisuutta edistäville ryhmäprosesseille. Ryhmäprosesseissa edistetään ryhmään kuulumisen tunnetta, hyväksytyksi ja kuulluksi tulemista sekä kokemusta siitä, että voin vaikuttaa siihen, mitä minulle tapahtuu tässä ryhmässä. Vertaistukea vahvistavat ryhmäprosessit ovat turvallisen ryhmäkokemuksen ytimessä. (ks. esim. Borgen ym. 1998.)

”hän oli käyny palautekeskustelun kahden saman tutkinto-ohjelman ryhmän kautta. Toinen oli sitä mieltä, että aivan mahtavaa tehdä ryhmätöitä, ja aivan mahtavaa olla tän ryhmän kanssa ja tän kans on mukava tehdä, että helposti ryhmätyöt sujuu. B-ryhmä, kaikki ryhmätyöt pois, ei tuu yhtään mitään tästä hommasta, kaikki pitää saada tehdä itsenäisesti, ei läsnäoloa. Toiset haluaa tulla kampukselle, toiset ei, niin miten, mistä tämä johtuu -- mikä on tällä toisella ryhmällä, onko siellä joku opiskelija, joka on jotenki semmonen primus motor joka rakentaa tietämättään tämmöstä hyvin vahvaa yhteisöllisyyttä ja jotenkin ryhmähenkeä, ja onko, mitä siellä toisessa ryhmässä on, et nää on vielä mielenkiintosia ryhmäkohtasesti sitten, et mihin suuntaan se lähtee kehittymään” KOHO-haastattelut 2022

Korkeakouluissa on kehitetty sekä yhteisöllisyyttä edistäviä tapahtumatyyppisiä toimintoja että vertaisryhmätoimintaa (ks. infograafi). Toimintojen kokonaisuutta tarkasteltaessa niistä voi tunnistaa proaktiivisia ja reaktiivisia toimintoja, joissa toisaalta on ennaltaehkäiseviä yhteisöllisyyden rakentamiseen ja vahvistamiseen liittyviä tavoitteita, toisaalta korjaavaa toimintaa ja vertaisryhmiä yksinäisyyttä ja yhteisöön kuulumattomuutta kokeville opiskelijoille, joilla on suuri risti syrjäytyä ja keskeyttää opintonsa. Toiminnot eroavat ohjauksellisesti toisaalta suhteessa strukturoinnin asteeseen, toisaalta suhteessa siihen, millaista osaamista ja asiantuntijuutta ryhmän ohjaajalta edellytetään. Seuraavassa jäsennetään infograafiin tiivistettyjen yhteisöllisyyden ja vertaistuen vahvistamisen muotoja tarkemmin.

Vähiten strukturoitua yhteisöllisyyden edistämistä ovat erilaisten opiskelijoille suunnattujen tilojen ja kohtaamispaikkojen järjestäminen kampuksille. Erään korkeakoulun ratkaisua kuvataan seuraavasti: ”jokaiselle kampukselle tulossa tämmöset kampuslaunchit. Niitä juuri nää meijän opiskelijat sitte toivoivat ja ideoivat et mitä kaikkea siellä vois olla, ja näissä kampuslauncheissa sitten olis tarkotus erilaista sellasta yhteisöllistä toimintaa harjottaa. Siellä opiskelijat voi opiskelupäivänään siis aivan vaan olla yhdessä ja viettää aikaa. Mutta siellä myöskin sitten opiskelupäivän jälkeen niin tulis pyörimään erilaista toimintaa - - ” Tilaratkaisuilla tarjotaan mahdollisuus opiskelijoiden omaehtoiseen, itseohjautuvaan yhteisöllisyyteen ja niistä on saatu hyviä kokemuksia: monelle opiskelijalle tällaiset tilat luovat ikään kuin opiskelijoiden oman olohuoneen keskelle kampusta. Hyvä on myös huomata, että pelkkien tilojen tarjoaminen ei välttämättä edistä yhteisöllisyyttä niiden opiskelijoiden osalta, joilla on kynnys aloitteellisuuteen sosiaalisissa tilanteissa. Silloin kynnys astua opiskelijoille suunnattuun tilaankin voi olla liian korkea.

Toinen yleinen yhteisöllisyyden edistämisen muoto ovat erilaiset kampuksella järjestettävät massatapahtumat, joissa on ohjelmaa. Tapahtumat voidaan järjestää erilaisten teemaviikkojen sisälle ja lähes kaikissa korkeakouluissa onkin järjestetty hyvinvoinnin teemaviikkoja. Webinaarit ovat yksi tapa edistää hyvinvoinnin teemoja, mutta niiden haasteena on vuorovaikutuksen luominen verkkoympäristössä.

Erilaisia matalan kynnyksen vertaisohjaajien vetämät ryhmiä on järjestetty niin yhdessä opiskelemiseen kuin hyvinvointia edistävään yhdessä liikkumiseen tai muuhun yhteiseen tekemiseen. Yhdessä opiskelemiseen suunnattujen vertais-ryhmien – study together – rakenne on varsin yksinkertainen. Ne toimivat esimerkiksi pomodoro-tekniikalla rytmitettynä omien opiskelutehtävien tekemisenä samassa tilassa muiden opiskelijoiden kanssa. Keskittymisrupeamien tauoilla on mahdollisuus keskustella ja jakaa ajatuksia muiden osallistujien kesken. Hyödyllisiksi on havaittu erityisesti opinnäyteprosessien tukemiseen suunnatut vertaisryhmät, joissa voidaan jakaa vertaisten kanssa opinnäytetyön tekemiseen liittyviä tunteita ja haasteita kokonaisvaltaisemmin kuin ehkä formaaleissa ohjaustilanteissa.

Hyvinvointi- ja liikuntatutorointi on suuntautunut vapaa-ajan toimintaan. Sinne voi osallistua matalalla kynnyksellä. Samankaltaista vetäjien vapaaehtoisuuteen perustuvaa matalan kynnyksen osallistumista tukevat erilaiset kerho- ja harrastustoiminta, joissa voidaan pelata pelejä, laittaa ruokaa yhdessä tai syventyä jonkin yhteisen mielenkiinnon kohteeseen.

Matalan kynnyksen toimintona on myös joissakin korkeakouluissa organisoitu ”syödään yhdessä” -toimintaa. Opiskelijaruokalassa on ollut merkittyjä pöytiä, jonne voi tulla syömään yhdessä, jos muuten olisi ruokaillut yksin.

Astetta ammatillisempaa vertaisohjausta on toteutettu ryhmissä, joissa vertaisohjaajina toimivat opiskelijat, joiden opintoalaan liittyy lähtökohtaisesti hyvinvointiosaamisen asiantuntijuutta, esimerkiksi sosionomi- ja psykologian opiskelijat. Tällöin vertaisohjaajille on tarjottu ammatillisiin opintojaksoihin tai vapaaehtoisuuteen tai vapaavalintaisiin opintoihin perustuva koulutus, joka antaa valmiuksia mielen hyvinvoinnin ryhmien vetämiseen. Tällaisiin koulutettujen vertaisohjaajien strukturoituun ryhmäohjausmalliin on sisältynyt myös konsultatiivista tukea ohjausprosessien aikana mikä on todettu tärkeäksi osaksi vertaisohjaajien hyödyntämisessä mielen hyvinvoinnin vertaisryhmissä.

Oppimisen ja opiskelutaitojen tukeminen on opiskelukyvyn keskeinen elementti ja siihen on perinteitä opetuksessa ja pedagogiikassa. Vanhempien pidemmällä opinnoissa olevien opiskelijoiden hyödyntäminen kurssien yhteyteen organisoiduissa vertaisryhmissä tukee oppimista ja tarjoaa myös yhteisöllisyyden kokemuksia. Kynnys kysyä apua voi olla matalampi ylemmän vuosikurssin opiskelijalta, mutta mallissa tukevan vertaisohjaajan tukena on kurssin opettaja.

” - - se on vanha muoto, mitä opettajat on järjestänyt tekniikan opiskelijoille näitä matikan tukipajoja - - ylemmän oppikurssin opiskelijoita siellä hankkeen myötä, niin on tuettu heitä, että he on siellä apuopettajina tai vertaisohjaajina niin sanotusti siellä opettajien tukena. Ne on ollut tosi palkitsevia, että nämä vertaisohjaajat on kokeneet itsensä tosi tarpeelliseksi. Myöskin ne opettajat on sanoneet, että näistä vertaisohjaajista on ollut todella paljon hyötyä ” KOHO-haastattelut 2022

Opetushenkilöstön ja opiskelijoiden välisen vuorovaikutuksen laadulla on merkitystä opintoihin kiinnittymisessä (Cotten & Wilson 2006, Hagenauer & Violet 2014, Prahaland & Ramsay 2004). Toisaalta tutkimuksissa opetushenkilö on koettu vaikeaksi lähestyä: etäisyys opettajien ja opiskelijoiden välillä ei rakenna henkilökohtaista kohtaamisen kokemusta ja anonyymisyyden kokemus heijastuu myös vertaissuhteisiin muiden opiskelijoiden kanssa (Scanlon, Rowling & Weber 2007). Tässä mielessä opettajien rooli vertaistuen vahvistamisessa on tärkeä. KOHO-verkostossa havaittiin, että kohtuullisen vähän huomiota kiinnitetään tällaiseen opettajavetoiseen vertaistuen vahvistamiseen opetuksessa.

Strukturoiduimpana ja eniten ohjauksellista erityisasiantuntijuutta vaativat ryhmät, jotka on suunnattu erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille. Niiden merkitys on vertaistuen näkökulmasta myös suuri: ne voivat olla ainoita paikkoja, joissa yksilöllisiä erityisen tuen tarpeita voi jakaa vertaisten kanssa. Vertaistuen synnyttämisessä on olennaista hyväksytyksi ja ymmärretyksi tuleminen ja tätä edistää kokemuksellinen vertaisuus.

Vertaistukea voidaan vahvistaa monimuotoisilla opiskelija- ja vertaisohjaajavetoisella ryhmätoiminnoilla, mutta korkeakouluissa luodaan puitteita myös itseohjautuvalle ryhmäytymiselle tilasuunnittelulla ja yhteisöllisillä tapahtumilla. Kaikilla vertaistoiminnan ja -tuen muodoilla on oma funktionsa ja hyötynsä korkeakoulujen toiminnassa. Vertaisryhmien tavoitteena niin kiinnittyminen yhteisöön kuin osallisuuden ja kuulumisen vahvistaminen pääpainona, monissa ryhmissä fokuksena on oppimisen ja opiskelun edistäminen sekä hyvinvoinnin ja sosiaalisten suhteiden sekä ryhmäytymisen vahvistaminen.

Vertaisohjauksen hyödyntäminen mielen hyvinvoinnin kysymyksissä vaatii sekä koulutusta että asiantuntijan tuen prosessin aikana. Vertaisohjaajilla voi olla usein haastaviakin hyvinvoinnin edistämisen tehtäviä. Tällaisen toimintamallin vahvuutena on vertaisohjaajien oman ammatillisen osaamisen kehittyminen. Opetushenkilöstö on fokusoitunut varsin vähän vertaistuen vahvistamiseen tai yhteisöllisyyden edistämiseen, vaikka opetus olisi luontevin paikka kohtaamisille ja proaktiiviselle yhteisöllisyyden vahvistamiselle – opiskelu yhdistää kaikkia opiskelijoita. Proaktiivisen – reaktiivisen tuen jatkumolla erityisesti osallisuutta ja yhteistoiminnallisuutta edistävät pedagogiset ratkaisut edistäisivät tehokkaasti ennaltaehkäisevää ja tukevaa yhteisöllisyyttä ja vertaistukea.