Opiskeluhyvinvoinnin mittarit ja tutkimusperustaisuus hyvinvointityössä

Säännöllisesti kansallista ja kattavaa vertailevaa tietoa opiskeluhyvinvoinnista tuottavat mm. kandipalautekyselyn hyvinvointikysymykset sekä kansallinen korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus KOTT (https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/korkeakouluopiskelijoiden-terveys-ja-hyvinvointitutkimus-kott-). Laajassa tutkimuksessa selvitetään korkeakouluopiskelijoiden fyysisten ja psyykkisten, terveyttä, elintapoja, koettua hyvinvointia ja sosiaalisia suhteita sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi selvitetään opiskelukykyä ja siihen liittyvää tuen tarvetta sekä terveyspalvelujen käyttöä, laatua ja saatavuutta. Tutkimuksessa on myös vaihtuvia erityisteemoja kuten mm. vuonna 2021 koronaepidemian vaikutukset, oppimisvaikeudet sekä opiskelu-uupumusta ja -intoa. Tutkimuksesta vastaa ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö (KOTT).

Yliopistojen kandipalautekysely tarjoaa niin ikään kansallisesti vertailevaa tietoa opiskeluhyvinvoinnista. Ammattikorkeakoulusta valmistuvien kansallisessa opiskelijoiden AVOP-kyselyssä opiskeluhyvinvointiin liittyviä kysymyksiä ei ole.

Korkeakoulukohtaisella tasolla opiskeluhyvinvointia kartoittavissa ja seuraavissa käytänteissä on eroja. Pandemian myötä opiskeluhyvinvoinnin kysymyksiin on alettu kiinnittää enemmän huomiota ja osana OKM:n erityisavustuksella rahoitettuja toimenpiteitä toteutettiin myös erilaisia hyvinvointia mittaavia kyselyjä. Korkeakoulukohtaisesti on hyödynnetty kansallisen KOTT-tutkimuksen tuloksia, mutta myös kehitetty omia.

Opiskelukykymalli näyttäytyy toimivana työvälineenä opiskelukyvyn tilan arviointiin(https://www.yths.fi/palvelut/opiskeluyhteisotyo/opiskelukyky/). Opiskelukykymallia on hyödynnetty mm. Aalto-yliopiston AllWell-kyselyssä (https://www.aalto.fi/fi/palvelut/allwell-opiskelijakysely. Opiskelukykymallin jäsennys kohdentaa kyselyn myös korkeakoulun keinoihin tukea opiskelijan opiskelukykyä ja hyvinvointia tarkastelemalle opetukseen, ohjaukseen sekä opiskeluympäristöön liittyviä kokemuksia samalla kun saadaan tietoa opiskelijan omista voimavaroista ja opiskelutaidoista.

Tutkimusperustaisuus ulottuu myös varsinaiseen ohjaus- ja hyvinvointityöhön sekä opiskelijan että ohjaajan työvälineisiin. Opiskelijan itsenäiseen työskentelyyn on kehitetty erilaisia tutkimusperustaisia itsearviointi- ja self help -työkaluja esimerkiksi opiskelutaitojen ja oppimisen itsesäätelyn arviointiin. Esimerkiksi Opiskelijan Taitokartta verkkopohjaisena työvälineenä tukee opiskelijan opiskelutaitojen itsearviointia ja antaa opiskelijalle välitöntä palautetta sekä ohjausta mahdollisesti tarvittavan palvelun ja tuen äärelle (https://www.jyu.fi/fi/opiskelijalle/kandi-ja-maisteriopiskelijan-ohjeet/opiskeluhyvinvointi/opiskelun-taitokartta). Itsearviointivälineissä olennaista onkin se, että opiskelija saa tutkimusperustaisiin mittareihin perustuvista kyselyistä palautteen sekä tämän palautteen pohjalta ohjausta eteenpäin.

Tutkimusperustaisesti on kehitetty erilaisia työvälineitä ohjaukseen ja opiskeluhyvinvointityöhön. Näissä tutkimustiedon avulla on rakennettu pedagogisia ja ohjauksellisia yksilö- sekä ryhmäinterventioita, ryhmäohjausprosesseja ja työpajoja. Monipuolisimmillaan tällaiset tutkimusperustaiset työvälineet tukevat niin opiskelijan itsenäistä työskentelyä, yksilöohjausta kuin ryhmässä työskentelyä. Yksi tällainen yksilöllisen ja ohjatun työskentelyn väline on Opiskelijan Kompassi (https://www.jyu.fi/fi/opiskelijalle/kandi-ja-maisteriopiskelijan-ohjeet/opiskeluhyvinvointi/opiskelijan-kompassi-verkko-ohjelma).

KOHO-verkostossa on tarkasteltu yhteisesti kaikkia eri tasojen tutkimusperustaisia mittareita niin vertailevan kansallisen tuottamisessa kuin käytännön opiskeluhyvinvointityössä. Yhteisessä työskentelyssä on selkeästi tunnistettu tarve yhteiseen työhön tutkimusperustaisuuden hyödyntämisessä. Korkeakoulut ovat profiileiltaan erilaisia niin tutkimusalojen kuin koulutusohjelmien ja pedagogisen erityisosaamisen näkökulmasta, mikä heijastuu myös siihen, kuinka korkeakoulukohtaisesti erilaisia tutkimusperustaisia työvälineitä opiskeluhyvinvoinnin seurantaan, arviointiin ja kehittämiseen on ollut mahdollista hyödyntää.

On myös tunnistettu erilaisia koeteltuja ja validoituja mittareita, joita voitaisiin myös hyödyntää opiskeluhyvinvointityön kehittämisessä suhteessa laajempiin tavoitteisiin. Esimerkiksi tunnistettu huoli opiskelijoiden osallisuudesta peilautuu laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, mihin THL:n kehittämä osallisuusindikaattori voisi tuoda työvälineen tunnistaa ja tarkastella osallisuuden kysymyksiä korkeakouluopintojen aikana. KOHOssa on myös tunnistettu potentiaali, mitä yhteistyö YTHS:n esimerkiksi ensimmäisen vuoden opiskelijoiden terveyskyselyn tuloksien hyödyntämisessä yhteistyössä voisi tuoda opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämiseen.